Tasa-arvoon liittyvä keskustelu käydään seurakunnassa pääsääntöisesti egalitaarisen ja komplementaarisen näkemyksen välillä. Komplementarismi näkee miehen ja naisen aseman seurakunnassa toisiaan täydentävänä, mutta ei täysin tasavertaisena: mies on hierarkkisesti naista ylempänä. Näin ollen nainen ei komplementaarisen näkemyksen mukaan voi olla seurakunnan johtavana pastorina tai kuulua vanhimmistoon. Jotkut kieltävät myös naisen opettjana toimimisen. Egalitaarinen katsantokanta sitävastoin painottaa Jumalan kutsua ainoana perustana myös seurakunnan johto- ja opetustehtävissä ilman sukupuolen määräämiä rajoituksia.
Eri näkemykset pohjautuvat suurelta osalta erilaisiin raamatuntulkintamalleihin. Komplementaristit näkevät erityisesti Uuden testamentin kertomukset velvoittavina ennakkotapauksina. Tämä ei ole kuitenkaan järjestelmällistä: Jalkojen pesua ei enää heidän mielestään tarvitse harjoittaa. Naisten päähinepakostakin on luovuttu. Hiusten palmikoiminen ja "kultien ympärille ripustaminen" ovat myös sallittuja, eikä miesten tarvitse rukoilla jokapaikassa kädet kohotettuina. Ristiriitaista tulkinnassa on myös se, että seurakunnan tehtäviä kuvattaessa pidetään pintatekstien sukupuolta koskevia ilmaisuja sitovina, kun taas muutoin Sanan sisältö katsotaan koskevan myös naisia: Vanhimman ja diakonin viran katsotaan kuuluvan vain miehille, (harhaoppisen)naisen opettamisesta pidättäminen koskee vain naisia, vieläpä niitäkin jotka eivät ole harhaoppisia. Kuitenkin myös nainen on autuas, jos "Herra ei lue hänelle syntiä", tai jos hän "ei vaella jumalattomien neuvossa", vaikka kyseiset tekstit ovat suunnatut kirjaimellisesti miehille.
Komplementaristinen koulukunta painottaa Sanan ehdotonta arvovaltaa, he kuitenkin tulkintatavallaan kieltävät Raamatun tekstien yhtäläisen inspiraation. Esimerkiksi heidän tulkitessaan 1.Timoteuskirjeen jakeita 2:8-15, he sivuuttavat saman kirjeen ilmoittaman tilanteen, mihin kirje oli lähetetty.
Komplementaristit lähtevät liikkeelle siitä, että perinteinen näkemys miehen asemasta naista hallitsevana on oikea ja he löytävät väitteensä tueksi lukuisia raamatunpaikkoja, jotka he selittävät irti alkuperäisestä asayhteydestään. Samaa Raamatun lähestymistapaa noudattavat myös jehovantodistajat. Tämä proof-teksteihin tukeutuva tulkintatapa oli käytössä myös orjuuden puolustajilla.
Egalitaristit pyrkivät puolestaan tutustumaan Raamatun teksteihin ilman ennakkoasenteita löytääkseen kustakin jaksosta kijoittajan alkuperäiselle lukijakunnalla tarkoittaman sisällön ja sitten arvioimaan miten tekstin takana olevia ikuisia periaatteita voisi parhaiten soveltaa meidän päivinämme.
Egalitarismi pohjautuu Raamatun ilmoittamaan luomisjärjestykseen: mies ja nainen yhdessä luotiin Jumalan kuvaksi ja tälle annettiin tehtäväksi hallita luomakuntaan. Nainen otettiin miehestä ja asetettiin tälle avuksi, ezeriksi. Ilmaisu esiintyy Raamatussa muualla vain 16 kertaa, ja kaikissa näissä Jumala esiintyy Israelin ezerinä. Jos ezer-sanaan sisältyisi arvovaltaa, se viittaisi miestä ylempään asemaan tämän auttamiseksi toteuttamaan Jumalalta saamaansa tehtävää. Raamattu ei kuitekaan tue naisenkaan ylivertaisuutta, tästä myös 1. Timoteuskirje ohjeistaa.
Kuten eräs teologisten opintojeni professorini sanoi, melkein mitä tahansa harhaoppia tai -käsitystä voi tukea Raamatulla. Sitten on olemassa käsityksiä ja oppeja, jotka selvästi nousevat Raamatun kokonaisuudesta. Tälläisia ovat mm. oppi pelastuksesta Jeesuksen veren kautta ja Jumalan suvereenisuus hänen kutsuessaan ja johtaessaan palvelijoitaan seurakuntavirkoihin. Oppi naisen sopimattomuudesta seurakunnan johtoon tai opetustehtävään ei nouse Raamatusta, vaikka sitä voi tukea lukuisilla raamatunpaikoilla.
