KRISTUS SEURAKUNNAN PÄÄNÄ
Alla esille otetut kaksi kohtaa Efesolaiskirjeestä ovat olleet erityisesti suomalaiselle tulkitsijalle ongelmalliset, samoin kuin 1 Kor. 11:3ss. Ongelmaa on aiheuttanut kreikankielisen sanan kefale merkitys. Sana kefale on Uudessa testamentissa käännetty sanalla pää. Toisaalla blogissani olen selvittänyt sanan kefale Paavalin tuntemia merkityksiä yksityiskohtaisemmin. Monet tulkitsijat ovat mieltyneet käsitykseen, että sana pää Uuden testamentin kirjoituksissa tarkoittaa kuvaannollisessa mielessä aina johtoasemaa. Tällöin alla olevat raamatunkohdat saavat useille raamatunselittäjille mieluisan merkityksen, joka tukee heidän käsitystään miehen arvovaltaisesta asemasta vaimoon ja naiseen nähden.
Alla olevien kohtien ymmärtämisen avain on nähdäkseni jakeessa Ef. 5:2:23: "Mies on vaimon pää, niin kuin Kristus on seurakunnan pää." Meidän tulee kysyä, millä tavalla Kristus on seurakunnan pää, ilman että etukäteen annamme sanalle pää omavaltaisen merkityksemme suomenkielestä vedettynä.
Efesolaiskirje 1:21-23.
Näissä kolmessa jakeessa tuodaan esiin Kristuksen kaksi asemaa: ensinnäkin kaiken yläpuolella oleva herraus ja toisaalta kaiken alku. Viimeksi mainittua asemaa, kaiken alkua, kuvataan kreikankielisessä Uudessa testamentissa sanalla kefale.
Jumala asetti Kristuksen korkeammalle kaikkea hallitusta ja valtaa ja voimaa ja herautta ja jokaista nimeä. (Jae 21). Kristuksen asema seurakunnan yläpuolella on kiistaton.
Tämän lisäksi selvitetään, että Jumala antoi Kristuksen pääksi seurakunnalle. (Jae 22). Samassa jakeessa sanotaan, että seurakunta on Hänen ruumiinsa, täyteytensä, joka kaikki kaikissa täyttää. Seurakunta on siis Kristuksen täyteys, päämäärä, joka kulkee kohti Kristuksen täyteyttä (4:13), Kristuksen hallinnassa ja johdossa. Jumala ei tyytynyt olemaan yksikseen kolmena persoonana, vaan tähtäsi laajempaan yhteyteen perustamalla seurakunnan. Seurakunnan alku ja kulmakivi on Kristus itse. Kristus on siis seurakunnan alku eli pää. Tässä yhteydessä pää tarkoittaa siis täsmälleen alkua.
Pää-sanaa käytetään samassa merkityksessä myös kohdassa 4:15-16. Seurakuntaruumiin tulee kasvaa Kristukseen ja Kristuksesta. Kristus on alku. Seurakunta juurtuu Kristukseen ja saa hänestä kasvunsa. (Ks. myös Kol. 1:16-20 ja 2:19).
Alkuna oleminen ei välttämättä merkitse muita yläpuolella olevaa asemaa. Päinvastaisia tapauksia on esimerkiksi "alkurodusta" jalostettu eläinrotu tai kasvilajike. Entä keksijän suunnittelema prototyyppi ja viimeistelty tuote? Kumpi on arvokkaampi?
Kristuksen suhteen, joka on kaikilta osin täydellinen, tunnustamme Hänen Herrauttaan siitäkin syystä, että hän on kaiken alku.
Se, että Kristuksella on pääksi nimitetty asema seurakunnassa painottaa seurakunnan kiistatonta yhteyttä Kristukseen. Kristuksen päänä olemisella emme voi kuitenkaan puolustella näkemystä, jonka mukaan miehellä, joka on naisen pää (kefale), kuuluisi olla johto- tai arvovalta-asema naisen yläpuolella. Tämähän olisi ristiriidassa myös koko luomiskertomuksen suhteen: eiväthän kasvit ole eläinten ja ihmisten yläpuolella.
Efesolaiskirje 5:21ss.
Jaksoa on pidetty jopa selvimpänä kohtana Raamatussa, joka osoittaa miehen auktoriteettiaseman naisen yläpuolella. On kuitenkin hyvä huomata, että tässä puhutaan miehestä ja vaimosta, ei niinkään kahdesta sukupuolesta yleensä. Nyt efesolaisia miehiä muistutetaan rakastamaan kukin vaimoaan ja vaimoa kunnioittamaan miestään. Tuskinpa Paavali näistä turhaan muistutti. Nämä seikat olivat varmaan Efeson aviopuolisoilta unohtuneet. Olivatko vaimot tulkinneet Raamatun kirjoituksia naisen tasa-arvoisesta asemasta tietyllä ylikorostuksella. 1 Timoteuskirjeestä voi päätellä, että jotakin harhaopetusta tästä aiheesta oli liikkeellä Efesossa.
Jakso alkaa kehotuksella olla alamaiset toinen toisilleen. Vaimon alamaisuus miestä kohtaan nostetaan esille erityisesti. Syynä voi olla tuohon aikaan liittyvät kulttuurilliset seikat ja seurakunnan pakanallisia sukupuolirooleja haastava opetus. (Ks. ylempi kappale). Tasa-arvoisesta asemastaan huolimatta naisen tuli muistaa alkuperänsä: hän oli miehestä lähtöisin, niin kuin ei miestäkään ollut ilman naista. Asiaa tähdennetään käyttämällä sanaa pää ja selvitetään, että mies on vaimon pää samalla tavalla kuin Kristus on seurakunnan pää, ei siis pää aivan missä tahansa merkityksessä. Seurakunta tiedostakoon olevansa Kristuksesta lähtöisin, ilman Häntä emme voi mitään tehdä. Samoin vaimonkin, joka on miehestä lähtöisin, on määrä löytää kutsumuksensa alamaisuudessa miestään kohtaan, niinkuin miehenkin tulee löytää omansa alamaisuudessa vaimoaan kohtaa. Olkaa alamaiset toinen toisillenne, mies ja vaimo. Sanaa alamaisuus ei pitäisi yhdistää alempiarvoiseen, vaan toisen huomioon ottavaan nöyrään asenteeseen.
Miestä kehotetaan rakastamaan vaimoaan niin kuin Kristus rakasti seurakuntaa, kuolemaan asti. Malliksi asetetaan Kristus-pää seurakunnan vapahtajana. Kristus vapauttaa seurakuntansa kaikista kahleista, että se voisi täysipainoisesti palvella seurakuntaa sille annetussa tehtävässä. Tällaisena vapauttavana päänä ja alkuna miehen tulee olla, ei kaventaa naisen palvelustehtäviä enempää seurakunnassa kuin muutenkaan, vaan vapauttaa nainen kaikkeen mihin Jumala on hänet kutsunut ja varustanut. Vaimoa kehotetaan olemaan alamainen miehelleen, kun tämä toimii vaimon vapauttajana ja rohkaisijana palvelemaan Jumalan antamilla lahjoilla Hänen suunnitelmissaan.
