RAAMATTU ON SELLAINEN KUIN SITÄ LUETAAN

On sanottu, että Raamattu on sellainen kuin sitä luetaan. Tämä on totta. Jos luemme Raamattua kirjana, jonka tarkoitus on siirtää kahden vuosituhannen takaista Lähi-Idän kulttuuria aikaamme, silloin seuraavat säännökset koskevat meitä:

On osoitettava huolenpitoa, rakkautta ja vieraanvaraisuutta kotiimme tulleelle vieraalle pesemällä tämän jalat ja ehkä vielä kuivaamalla ne hiuksillamme. Jälkimmäinen ei ehkä koskisi miehiä, ainakaan kaljupäisiä. Toisen, ainakin vierasheimoisen, ottaminen orjaksi olisi täysin hyväksyttävää. Naiset eivät saisi opettaa, eivätkä toimia varsinkaan seurakunnan johtotehtävissä. Miehet eivät saisi kasvattaa pitkiä hiuksia, elleivät ole tehneet nasiirilupausta Herralle. Naisten tulisi pitää pää peitettynä. Tässä pää ei tarkoita miestä, kuten usein, vaan naisen fyysistä päätä. 

Toiset taas uskovat, että Raamattu on Kirja, jonka päällimäisenä tarkoituksena on palauttaa Jumalan ja ihmisen välinen yhteys ja siten myös yhteys ihmisten välille. Tällöin Raamattu on Kirja, joka keskittyy tuomaan esille Jumalan pelastussuunnitelman, jonka huipentuma on Jeesuksen uhrautuminen Golgatan ristillä, meidän sijastamme ja meidän syntiemme tähden. Tämän sortin raamatunlukijat uskovat, että Raamattu antaa selkeät suuntaviivat, miten ihminen voisi elää evankeliumin arvon mukaisesti, niin että hän voisi jo tässä ajassa elää onnellista elämää Jumalan yhteydessä, pitäen huolta itsestään ja toinen toisestaan, pelastavan uskonsa säilyttäen. Raamatun esille tuomat, Lähi-idän kulttuuriin sidotut juutalaiset, kristilliset ja pakanalliset tavat pitävät sisällään tärkeitä hengellisiä periaatteita, jotka auttavat meitä tämän päivän Kristittyjä elämään Jumalan mielenmukaista elämää Jumalan yhteydessä toinen toistamme tukien. 

Jälkimmäisen sortin tulkitsijat eivät näe Raamattua kirjana, jonka tarkoitus on sellaisenaan siirtää vuosituhansia vanhoja käytänteitä aikaamme. Kohdat, jotka näennäisesti tukevat orjuutta pitävät sisällään periaatteita, jotka sopivat hyvin myös nykyajan työsuhteisiin. Naisille osoitettu kehotus pysyä hiljaa ja olla opettamatta opastaa meitä niin miehiä kuin naisiakin hyvään käytökseen seurakunnassa, eikä harhaoppien opetusta tule sallia, oli opettajana sitten nainen tai mies. Rakkautta ja lähmmisen tukemista tulee osoittaa tavoilla jotka parhaalla tavalla osoittavat juuri rakkautta ja tukemista meidän päivinämme, jalkojen pesu olisi ikävä kokemus lähimmäiselle ja myös toteuttajalle. Jumalan kutsuman ja armoittaman ja luottamusta ansainneen naisen pidättäminen seurakunnan opettamisesta ja johtamisesta olisi sotimista Jumalan suunnitemaa vastaan.

 RAAMATUN TARKOITUS

Miksi Jumala antoi ihmiskunnalle Raamatun? Jeesuksen tunnustekoja kirjoitettiin muistiin siksi, "että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä. (Joh. 20:31). Tätä voinemme soveltaa koko Raamattuun. Raamatun tarkoituksena on siirtää meidät "kuolemasta elämään". Me, synteihimme kuolleet löydämme elämän Hänessä, joka otti pois koko maailman synnin.

Onko Raamatun tarkoitus edellisen lisäksi siirtää parin vuosituhannen aikaista Lähi-idän kulttuuria nykyaikaan? Tämä joillekin tulkitsijoille tarkoittaisi sitä, että orjuus olisi edelleen laillista, ainakaan kristillisissä piireissä ei naisten olisi suotavaa ripustella kultaa ympärilleen palmikoida hiuksiaan eikä pukeutua kallisarvoisiin vaatteisiin. (1 Tim.2:9; 1 Piet. 3:3,4). Veljellistä rakkautta tulisi osoittaa pesemällä toistemme jalkoja. Miehet eivät saisi pitää pitkiä hiuksia, eivätkä naiset leikata omiaan "säädettyä lyhyemmäksi". (Joh. 13 ja 1 Kor. 11). 

Onko suomenkielinen Raamattu yksityiskohtia myöten ymmärrettävä niin kuin se ensisilmäykseltä näyttää tarkoittavan? Onko jokaisella suomenkielisen Raamatun sanalla se merkitys, mikä sillä yleisessä kielenkäytössämme on? Onko esimerkiksi Raamatussa esiintyvä suomenkielinen sana pää ymmärrettävä tarkoittavan kuvaannollisesti johtoasemassa olevaa, ainakin silloin kun puhutaan miehestä ja naisesta?

Jos Efeson naisia kiellettiin opettamasta, eikö tämä koske kaikenlaista opettamista? Nainen ei siis saisi opettaa koulussa, varsinkaan yliopistossa. 

Jos Raamatun tarkoitus on siirtää vuosituhansien takainen Lähi-Idän kulttuuri nykypäivään ja kaikkialle maailmaan, joudumme tekemään myönnytyksiä, aivan kaikkea ei kuitenkaan pystytä siirtämään. Jalkojen pesu taitaisi olla muuta kuin rakkauden teko kotiimme tulleelle vieraallemme. Sitäpaitsi vesi pitäisi kaataa pesumaljaan ja onko meillä edes samanlaisia maljoja, mitä Jeeus käytti, ainakin niitä pitäisi voida kutsua maljoiksi. Timoteuskirje ei anna tarkkaa määritelmää, millaisen ja/tai kenen opettamisen  Paavali epäsi naiselta ja riittikö, että opettamine kiellettiin yhdeltä naiselta. Joudumme siis itse keksimään lisäohjeita, ja niistäkö olisimme yksimielisiä? Vaikka hieman huumorin säestyksellä kirjoitankin, totta on että kulttuurin siirtäminen Raamattua seuraten on mahdotonta.

Väitän, että Raamatun ajan kulttuuria ei tulisi ollenkaan yrittää siirtää aikaamme. Raamattu on tarkoitettu osoittamaan, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika, joka sovitti syntimme, ja että meillä olisi elämä Hänen yhteydessään toinen toistemme kanssa. Raamatussa ei ole kuitenkaan mitään turhaa. Jokaisella Raamatun tekstillä on meille jotakin annettavaa. Jotkut tekstit sopivat sellaisenaan sovellettaviksi myös meidän aikanamme, joistakin teksteistä on ensin löydettävä hengellinen periaate ja sovellettava sitä ajallemme sopivalla keinolla, toiset tekstit ovat esimerkkeinä siitä, mitä ei ainakaan kannata tehdä. Ajallemme sopivalla keinolla tarkoitan Raamatun soveltamista tavalla, joka tukee Raamatun yleistä linjaa. Yhteistä kaikille Raamatun opetuksille on, että ne pyrkivät viemään meitä lähemmäksi Jumalaa ja toinen toistamme. 

Jos tulkitsemme ja käytämme Raamatun tekstejä toisiamme vastaan, tai yleensäkin tavalla, joka johtaa ristiriitaan edellä mainitsemieni Raamatun pääperiaatteiden kanssa, tulkintamme ja toimintamme ei ole Raamatun alkuperäisen Ispiroijan mielen mukaista.